Niin työ- kuin henkilökohtaisessa elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin innostuksemme jotakin asiaa kohtaan kuihtuu lähes olemattomiin. Sosiaalisessa mediassa puhutaan nyt paljon termistä "quet quitting", joka liittyy vahvasti työelämään. Termi on rantautunut Yhdysvalloista ja sen synty on liittyy korona-aikaan.

Työterveyslaitoksen tutkijan Jari Hakasen mukaan ilmiön taustalla on halu kasvattaa hyvinvoivempaa työkulttuuria. Työelle haetaan järkeviä rajoja, mutta toisaalta keskiössä näyttää olevan vaivannäön vähentäminen nykyisessä työssä, joka latistaa myös yksilön kokemaa työn imua. Hakanen toteaakin, että olisi parasta, jos quit quittingia ei olisi, vaan yhdessä työnantajan kanssa panostettaisiin työn laatuun, eikä työn hyvinvointia jätettäisi yksilön omille harteille.

Ilmiöllä on mielestäni painava sanoma. Tappaako työelämän maksimaalinen tehostaminen innostuneiden ja motivoituneiden ihmisten työn ilon, sillä esihenkilöillä ei ole tarpeeksi aikaa antaa työntekijöille vastinetta hyvin tehdystä työstä? Mikään ihmiselämän suhde ei toimi yksisuuntaisesti, vaan jokaisessa toimivassa suhteessa on vuorotellen sekä saaja että vastaanottaja.

Nämä syyt saavat ihmiset luovuttamaan:

• Liian luja työtahti
• Menneisyyteen jumittuminen
• Omissa virheissä vellominen
• Uskonpuute omaan itseensä
• Tulevaisuuden pelko
• Muutosvastarinta
• Unelmoinnin puute
• Tunne siitä, että menettää jotakin
• Ajatus siitä, että on ongelmiensa kanssa yksin

On hyvä tiedostaa ja pohtia, mitkä asiat ruokkivat luovuttamista. Syyt ovat hyvin universaaleja ja sopivat elämän eri osa-alueille, ei pelkästään työelämään. Tärkeintä onkin kysyä itseltään, mitä minä voin omalla toiminnallani tehdä, jotta en itse luovuttaisi? Kysymys on ajankohtainen myös eri organisaatioille, jotka voivat olla suuressakin muutostilanteessa parhaillaan.